Te jotka jäitte kouluaikoina ulkopuolelle, missä olette nyt?

Halusin kirjoittaa omia tunteita ylös tästä aiheesta ja jakaa ne tänne, jos joku on tai on ollut samanlaisessa tilanteessa.

En sanoisi että olen varsinaisesti yksinäinen. Minulla on tiivis perhe, poikaystävä, yksi parhaimmista parhain kaveri ja muutama muu hyvä ystävä. Työ mitä rakastan ja kivoja harrastuksia. Olen luonteeltani muutenkin introvertti, mutten ollenkaan ujo niinkuin yleensä introverteistä luullaan. Viihdyn vain tosi hyvin omissa oloissani tehden omia juttujani. Sosiaalista kanssa käymistä on siis tarpeeksi, siitä ei ole kyse.
Koen kuitenkin yksinäisyyttä koulussa. Mikä on outoa, koska vapaa-ajalla en tunne oloani ollenkaan yksinäiseksi, mutta koulussa tuntuu että en kuulu joukkoon ollenkaan. Käyn lukion viimeistä vuotta, ihan loppu suoralla siis. Minulla on koulussa muutama kaveri joiden kanssa hengailen aina välillä. Tiedätkö, semmoisia kavereita joita ei juuri tapaa vapaa-ajalla vain vaan koulussa? Nämä kaverisuhteet ei vaan ole oikein syventynyt ns. ystävyydeksi. Eikä se sinänsä haittaa, mutta olen tuntenut oloni lukion suhteen tosi yksinäiseksi, koska lukioon liittyy tiettyjä tapahtumia mistä olin aiemmin ollut innoissani. Viime vuonna ennen vanhojen tanssien jatkoja kysyin, pääsenkö mukaan yhteen porukkaan ja menisimme yhdessä sinne samalla kyydillä. Vastattiin että tottakai tuut mukaan, ja sovittiin että etsitään toisemme tanssien jälkeen. Tanssien jälkeen en löytänyt heitä sitten enää mistään ja näin snäpistä että he olivatkin jo lähteneet, vaikka sovittiin että mennään yhdessä :/ Menin kotiin ja oikeasti tuntui tosi tosi pahalta, huomata että muut olivat pitämässä hauskaa ja minua ei haluttukaan mukaan.
Kohta on penkkarit, abiristeilyt ja muut tulossa. Väkisinkin alkaa pyörimään tällaiset surulliset ajatukset mielessä. Olisin voinut mennä yksin, joo, mutta kuka haluaa mennä yksin kun kaikilla on joku porukka missä liikkuu? Vanhojen jatkojen jälkeen alkoi tuntumaan että en sovi joukkoon ollenkaan. Mietin vaan onko vika minussa. Jos mietitte, niin on aika hemmetin vaikeaa mennä mukaan johonkin porukkaan joka on jo ns. tiivis. Niinkuin suurinosa lukiossani. Harmittaa, kun tuntuu että lukiosta kuulutetaan sitä, miten siitä jää mahtavat muistot käteen ja paljon kavereita jne. Oma kokemukseni oli hieman erilainen. Olen vaan helpottunut että lukio loppuu.
Haluisinkin kysyä, onko muilla samanlaisia kokemuksia? Mitä ajattelette asiasta jälkeen päin? Oliko lukio sitä "elämän parasta aikaa"?